Ylen Hailuodon uutta siltaa k\u00e4sittelev\u00e4n jutun kommenttikent\u00e4ss\u00e4 tuli vastaan kommentti, joka pys\u00e4ytti:<\/p>\n\n\n\n
\u201dOlisipa muillakin maaseudun pikkukunnilla samanlaisia ongelmia: valtio on maksanut uuden hienon kulkuv\u00e4yl\u00e4n ja nyt t\u00e4nne tulee liikaa kaupunkilaisia rahapussi taskussa. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 me tehd\u00e4\u00e4n niiden kanssa? Anotaan valtionapua! Huhheijaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kommentti on varmasti tarkoitettu hieman ilkikuriseksi. Samalla se tiivist\u00e4\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hyvin sen, kuinka vaikeaa saariston olosuhteita on joskus ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mantereelta k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
Saavutettavuus on saarella osa perusinfrastruktuuria, ei valtion lahjoittama matkailuinvestointi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 tuntuu olevan asia, joka unohtuu keskustelussa kerta toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n
Kun valtio rakentaa maantien tai sillan mantereella, emme yleens\u00e4 ajattele, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi erityinen lahja tien varrella asuville ihmisille. Tie on osa yhteiskunnan infrastruktuuria. Sen kautta kuljetaan t\u00f6ihin ja kouluun, vied\u00e4\u00e4n tavaraa, tullaan kotiin, hoidetaan yrityksi\u00e4 ja elet\u00e4\u00e4n tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Saarella lautta, yhteysalus tai silta tekee t\u00e4sm\u00e4lleen samaa.<\/p>\n\n\n\n
Silti saaristoliikenteest\u00e4 puhutaan usein kuin se olisi ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen palvelu, jonka valtio yst\u00e4v\u00e4llisesti tarjoaa pienelle joukolle ihmisi\u00e4. Ja jos yhteytt\u00e4 parannetaan, ajatellaan helposti, ett\u00e4 saarelaiset ovat saaneet jotain erityist\u00e4 \u2013 ja ett\u00e4 parantuneen yhteyden tuomien seurausten pit\u00e4isi tietenkin olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisia.<\/p>\n\n\n\n
Hailuoto osoittaa hyvin, ettei asia ole n\u00e4in yksinkertainen.<\/p>\n\n\n\n
Kun saavutettavuus muuttuu nopeasti, my\u00f6s saarella liikkuvien ihmisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi muuttua nopeasti. Mutta kunnan koko ei muutu samassa tahdissa. Pienen kunnan pit\u00e4\u00e4 edelleen selvit\u00e4 pienen kunnan organisaatiolla ja veropohjalla. Samaan aikaan sen infrastruktuuria ja palveluita saattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 moninkertainen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ihmisi\u00e4: tarvitaan pys\u00e4k\u00f6inti\u00e4, j\u00e4tehuoltoa, k\u00e4ym\u00e4l\u00f6it\u00e4, liikenteenohjausta, turvallisuutta, opastusta ja monenlaista muuta kapasiteettia, jota ei ole mitoitettu uuden tilanteen mukaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n vastataan helposti: mutta turistithan tuovat rahaa.<\/p>\n\n\n\n
Totta kai tuovat. Matkailijat ovat paikallisille yrityksille mahdollisuus, ja lis\u00e4\u00e4ntynyt kysynt\u00e4 voi synnytt\u00e4\u00e4 uusia palveluja, ty\u00f6paikkoja ja yritystoimintaa. Sit\u00e4 ei pid\u00e4 v\u00e4h\u00e4tell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta turistin rahapussi ja kunnan rahapussi eiv\u00e4t ole sama asia. Kahvilaan j\u00e4tetty kymmenen euroa ei muutu kymmeneksi euroksi kunnan k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi. Samalla kun yksityinen yritys saa uusia asiakkaita, kunta voi joutua tekem\u00e4\u00e4n nopeasti huomattavia investointeja, jotta tuhansien ihmisten liikkuminen alueella ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 toimii.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 tullaan asiaan, joka koskee Hailuotoa paljon laajemmin koko Suomen saaristoa.<\/p>\n\n\n\n
Vakituisen v\u00e4est\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 kertoo saaristossa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4, kuinka monen ihmisen tarpeisiin infrastruktuuri ja palvelut todellisuudessa joutuvat vastaamaan. Tilasto voi sanoa, ett\u00e4 saarella asuu 900 ihmist\u00e4. Toisella saarella ehk\u00e4 250. Siit\u00e4 on helppo p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s palvelujen ja infrastruktuurin tarve on suunnilleen sen kokoinen. Todellisuus voi olla aivan toinen.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4asukkaat, matkailijat, p\u00e4iv\u00e4k\u00e4vij\u00e4t, veneilij\u00e4t ja muut kausittaiset k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t voivat moninkertaistaa v\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4n. He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t teit\u00e4, laitureita, j\u00e4tehuoltoa ja muita palveluja. Jos sattuu onnettomuus, my\u00f6s pelastuspalvelujen pit\u00e4\u00e4 kyet\u00e4 vastaamaan tilanteeseen silloin, kun saaressa on eniten ihmisi\u00e4 \u2013 ei vain marraskuisen v\u00e4est\u00f6tilaston perusteella.<\/p>\n\n\n\n
Ja juuri t\u00e4ss\u00e4 saaristo t\u00f6rm\u00e4\u00e4 kerta toisensa j\u00e4lkeen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, joka katsoo ensisijaisesti vakituisten asukkaiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Pieni asukasluku tarkoittaa pient\u00e4 kuntaa, pient\u00e4 veropohjaa ja helposti my\u00f6s ajatusta pienest\u00e4 palvelutarpeesta. Mutta saariston todellinen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 voi olla aivan jotain muuta.<\/p>\n\n\n\n
Siksi Hailuodon tilannetta ei kannata kuitata toteamalla, ett\u00e4 kunnan pit\u00e4isi vain olla tyytyv\u00e4inen uusista k\u00e4vij\u00f6ist\u00e4.Parempi saavutettavuus on hyv\u00e4 asia. Matkailu voi olla valtava mahdollisuus. Uusi silta voi synnytt\u00e4\u00e4 yritystoimintaa ja uusia tapoja kehitt\u00e4\u00e4 saarta. Mutta mahdollisuus ei poista kustannuksia.<\/p>\n\n\n\n
Eik\u00e4 tie, silta, lautta tai yhteysalus ole palkinto siit\u00e4, ett\u00e4 joku sattuu asumaan saaressa.<\/p>\n\n\n\n
Se on se tie, jota pitkin saarelainen p\u00e4\u00e4see kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Ja juuri siksi Suomessa tarvitaan saaristopolitiikkaa. Ei siksi, ett\u00e4 saaristo tarvitsee erityiskohtelua, vaan siksi, ett\u00e4 saariston erityisolosuhteet muuttavat sit\u00e4, miten tavallisetkin yhteiskunnan ratkaisut toimivat.<\/p>\n\n\n\n