{"id":1987,"date":"2026-06-03T20:22:11","date_gmt":"2026-06-03T17:22:11","guid":{"rendered":"https:\/\/foss.fi\/?p=1987"},"modified":"2026-06-08T16:53:04","modified_gmt":"2026-06-08T13:53:04","slug":"saaristoseminari-2-3-6-2026-savonlinna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/foss.fi\/fi\/skargardsseminariet-2-3-6-2026-nyslott\/","title":{"rendered":"Saaristoseminaari 2-3.6.2026 Savonlinna"},"content":{"rendered":"

Saaristokulttuuria, vesjkansan historiaa ja norppia Savonlinnassa
<\/h2>\n\n\n\n

Verkostokoordinaattorit Erika Englund ja Sini Yl\u00e4saari osallistuivat Savonlinnassa 2.\u20133.6. j\u00e4rjestettyyn saaristoseminaariin. Kaksip\u00e4iv\u00e4isen tapahtuman teemana oli saaristokulttuuri. Ohjelmaan sis\u00e4ltyi tutustuminen Mets\u00e4museo Lustoon ja Riihisaaren museoon sek\u00e4 tietenkin asiaa saimaannorpista \u2013 ja hieman norppien bongailuakin.<\/p>\n\n\n\n

Varsinaisen seminaarip\u00e4iv\u00e4n avasi Saaristoasiain neuvottelukunnan varaj\u00e4sen Jouni Koskela, joka toi osallistujille neuvottelukunnan terveiset. Iloisena yksityiskohtana h\u00e4n oli huomannut It\u00e4-Savossa julkaistun mielipidekirjoituksemme, jossa pohdimme kysymyst\u00e4: kuka meille oikein opetti, ett\u00e4 parempi el\u00e4m\u00e4 l\u00f6ytyy kaupungista?<\/a><\/p>\n\n\n\n

Maakuntaliiton tervehdyksen toi Heini Utunen. H\u00e4n muistutti, ett\u00e4 Etel\u00e4-Savon alueella on noin 21 000 saarta ja ett\u00e4 noin 15 prosenttia maakunnan v\u00e4est\u00f6st\u00e4 asuu saaristoalueilla. Maakunnalle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kirkkaat vedet s\u00e4ilyv\u00e4t my\u00f6s tuleville sukupolville ja ett\u00e4 alueen vahvuudet \u2013 ruoka, mets\u00e4t, vesist\u00f6t ja matkailu \u2013 pysyv\u00e4t elinvoimaisina. Maakunnassa sijaitsee my\u00f6s kolme kansallispuistoa.<\/p>\n\n\n\n

Savonlinnan kaupunginjohtaja Ding Ma kuvasi puheenvuorossaan osuvasti, kuinka Savonlinnassa vesi ei ole pelkk\u00e4 maisema, vaan el\u00e4m\u00e4ntapa.<\/p>\n\n\n\n

\u2013 Emme toimi vesist\u00f6ist\u00e4 huolimatta, vaan niiden ansiosta, h\u00e4n totesi.<\/p>\n\n\n\n

Ajatus konkretisoitui viimeist\u00e4\u00e4n Riihisaaren museon edustalla olevasta kyltist\u00e4, jossa et\u00e4isyydet ilmoitettiin Viipuriin (218 km) ja Helsinkiin (339 km). Vesist\u00f6jen \u00e4\u00e4rell\u00e4 on kautta historian kuljettu sinne, miss\u00e4 markkinat ovat olleet ja minne on ollut helpointa p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ma muistutti, ett\u00e4 sillat, lossit ja lautat eiv\u00e4t ole saaristoalueilla ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kustannuksia vaan osa alueiden elinehtoja. Saaristoon investoiminen ei ole menoer\u00e4, vaan investointi mahdollisuuteen asua saaristossa ja jatkaa vesikansan tarinaa my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

El\u00e4kel\u00e4isdosentti Tapani Innanen johdatti kuulijat vesjkansan historiaan. Kuten nimikin kertoo, vesjkansa liikkui vesitse, kun taas muakansa kulki maata pitkin. Kirkkoveneet olivat aikansa joukkoliikennett\u00e4, eiv\u00e4t vain kirkkomatkoja varten. Suurimmat veneet kuljettivat jopa 140\u2013160 ihmist\u00e4, ja niit\u00e4 souti 40 hankainparia.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin h\u00f6yrylaivat tulivat puutavaran kuljetuksen ja hinaamisen tarpeisiin. Itse Savonlinnan etel\u00e4isest\u00e4 saaristosta l\u00e4ht\u00f6isin oleva Innanen kuvasi my\u00f6s lyhyeksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 yhteisalusaikakautta vuosina 1975\u20131987, jonka j\u00e4lkeen tie-, silta- ja lauttaverkostoa alettiin laajentaa.<\/p>\n\n\n\n

\"En<\/figure>\n\n\n\n

Puheenvuoro muistutti siit\u00e4, ett\u00e4 saaristo ei ole koskaan ollut pelkk\u00e4 syrj\u00e4inen reuna-alue. Se on ollut aktiivisesti asuttu, siell\u00e4 on harjoitettu yritystoimintaa, k\u00e4yty tansseissa ja eletty t\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Osa Savonlinnan saaristoalueista on suojeltu kulttuurimaisemina, joissa n\u00e4kyv\u00e4t perinteinen rakentaminen ja vanhat pihapiirit. Innasen mukaan alueen suurin aarre on kuitenkin edelleen luonto \u2013 erityisesti Saimaan Pihlajavesi.<\/p>\n\n\n\n

Saaristoasiain neuvottelukunnan tilaamaa selvityst\u00e4 saariston kulttuuriperinn\u00f6n alueellisista piirteist\u00e4 esitteli Teemu M\u00f6kk\u00f6nen. Selvityksess\u00e4 tarkasteltiin viitt\u00e4 saaristoaluetta SYKEn saaristoalueluokituksen pohjalta hy\u00f6dynt\u00e4en valtakunnallisia rekisteriaineistoja.<\/p>\n\n\n\n

Esille nousivat alueiden omaleimaiset kulttuuriperinn\u00f6n piirteet: rannikon majakat, J\u00e4rvi-Suomen kalliomaalaukset, ruukkiymp\u00e4rist\u00f6t, veneet, hylyt ja monet muut kulttuurihistorialliset kohteet. Mielenkiintoinen havainto oli, ett\u00e4 tarkastelualueena olleesta Inarin saaristosta ei l\u00f6ytynyt juuri lainkaan rakennussuojelukohteita.<\/p>\n\n\n\n

Selvityst\u00e4 kuunnellessa j\u00e4in kuitenkin pohtimaan, miten t\u00e4llaisissa tarkasteluissa voitaisiin paremmin huomioida aineeton kulttuuriperint\u00f6. Miten kuvata niit\u00e4 asioita, jotka tekev\u00e4t saaristosta el\u00e4v\u00e4n? Hetken mielijohteesta syntyv\u00e4\u00e4 improvisaatiota, eri-ik\u00e4isten ihmisten keskusteluja saunan lauteilla, yhdess\u00e4 tekemist\u00e4 niin arjessa kuin kriiseiss\u00e4kin. My\u00f6s musiikki, murteet ja saaristolaisten poikkeuksellinen halu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa aikaansa yhteisen ymp\u00e4rist\u00f6n hyv\u00e4ksi ovat osa kulttuuriperint\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuuriperint\u00f6\u00e4 k\u00e4sitelleeseen paneelikeskusteluun osallistuivat museojohtaja Nikke Kaartinen, saaristotoimikunnan puheenjohtaja Tapio Mikkonen, kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6asiantuntija Laura Hesso, Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja Kirsti Kovanen, ymp\u00e4rist\u00f6ministeri\u00f6n erityisasiantuntija Annukka Lyyra sek\u00e4 Ihmekollektiivin perustajaj\u00e4sen ja saaristoasukas Mari Bahrami.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelu k\u00e4ynnistyi kysymyksell\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 saaristolaisuus oikeastaan on. Bahrami kuvasi sit\u00e4 osuvasti ajatuksella, ett\u00e4 maailma avautuu veden kautta ja ett\u00e4 vesi kietoutuu osaksi jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 arkea. Muut panelistit t\u00e4ydensiv\u00e4t kuvaa korostamalla saariston monia ulottuvuuksia: historiaa, perinteit\u00e4, vesireittej\u00e4 ja el\u00e4v\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaa. Kaartinen kertoi aloittaneensa \"Saimaa-opinnot\" muuttaessaan alueella ja yll\u00e4ttyneens\u00e4 siit\u00e4, kuinka laaja ja moniulotteinen kokonaisuus saaristo lopulta on.<\/p>\n\n\n\n

Paneelissa haluttiin my\u00f6s murtaa vanhoja mielikuvia. Saaristoel\u00e4m\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 verkonkudontaa sarkahousuissa, vaan modernia el\u00e4m\u00e4\u00e4, jossa yhdistyv\u00e4t et\u00e4ty\u00f6, omavaraisuuden elementit, valmius toimia erilaisissa tilanteissa sek\u00e4 pitk\u00e4j\u00e4nteinen suhde ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Kulttuuri ei ole vain menneisyyden s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4, vaan jatkuvaa uudistumista.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelussa nousi esiin my\u00f6s kysymys saariston mahdollisuuksista. Ehdotuksina mainittiin muun muassa museotapahtumat saaristossa, rantakalaillat, ruokamatkailu, h\u00f6yrylaivaperinne, py\u00f6r\u00e4ilyreitit sek\u00e4 erilaiset yhteis\u00f6lliset tapahtumat. Saaristo n\u00e4htiin suoranaisena kulttuuriperinn\u00f6n hotspotina, jossa monet kiinnostavat ilmi\u00f6t ovat edelleen el\u00e4v\u00e4 osa arkea.<\/p>\n\n\n\n

Yhteis\u00f6llisyyden vahvistamiseksi tarvitaan panelistien mukaan ennen kaikkea kohtaamisia: runoiltoja riihiss\u00e4, yhteisi\u00e4 tapahtumia, tarinankerrontaa ja mahdollisuuksia kokoontua yhteisten asioiden \u00e4\u00e4relle. Samalla pit\u00e4isi rohkaista ihmisi\u00e4 tallentamaan omaa paikallista perint\u00f6\u00e4\u00e4n, jotta se s\u00e4ilyisi my\u00f6s tuleville sukupolville.<\/p>\n\n\n\n

Erityisen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 n\u00e4htiin se, ett\u00e4 tunnistamme my\u00f6s nuoremman kulttuuriperinn\u00f6n emmek\u00e4 keskity vain vanhaan. Saariston vahvuus on sen omaleimaisuus, ja juuri sit\u00e4 tulisi uskaltaa tuoda rohkeammin esille.<\/p>\n\n\n\n

\"Personer<\/figure>\n\n\n\n

Jenni Ruottinen Lupa- ja valvontavirastosta esitteli kattavasti viraston toimintaa sek\u00e4 sit\u00e4, miten rantarakentamista voidaan mahdollistaa my\u00f6s saimaannorpan suojelualueilla. Esitys tarjosi hyv\u00e4n kokonaiskuvan siit\u00e4, kuinka luonnonsuojelun ja alueiden k\u00e4yt\u00f6n tarpeita pyrit\u00e4\u00e4n sovittamaan yhteen.<\/p>\n\n\n\n

Oravissa toimiva yritt\u00e4j\u00e4 Jukka Laitinen kertoi omasta yritystoiminnastaan ja siit\u00e4, kuinka h\u00e4n on onnistunut tuotteistamaan osia alueen kulttuuri- ja luontoperinn\u00f6st\u00e4. Yrityksen palveluihin kuuluu muun muassa norpanbongauksia, melontaretki\u00e4, kalastusta ja vaelluksia. Laitisen viesti oli selke\u00e4: norppa ei ole alueelle haitta, vaan merkitt\u00e4v\u00e4 vetovoimatekij\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Seminaarin viimeisin\u00e4 puhujina esiintyiv\u00e4t Pekka Koli ja Esa Innanen, jotka lumosivat yleis\u00f6n esittelem\u00e4ll\u00e4 otteita h\u00f6yrylaivaperinteest\u00e4 kertovista dokumenttielokuvistaan. Molemmat ovat aktiivisia kotiseututoimijoita, jotka tallentavat ja tekev\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4ksi paikallista kulttuuriperint\u00f6\u00e4. Dokumentit puhuttelevat alueen omia asukkaita, mutta toimivat samalla my\u00f6s ikkunana ulkopuolisille alueen historiaan ja identiteettiin.<\/p>\n\n\n\n

Puheenvuoroissa korostui ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 paikallinen kulttuuri tarvitsee tekij\u00f6it\u00e4, n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja my\u00f6s rahoitusta. Dokumenttielokuva on yksi tapa tehd\u00e4 aineeton kulttuuriperint\u00f6 n\u00e4kyv\u00e4ksi ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tuleville sukupolville.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n ohjelman j\u00e4lkeen tutustuimme Mets\u00e4museo Lustoon asiantuntevien oppaiden johdolla. Museo osoittautui monipuoliseksi ja kiehtovaksi kokonaisuudeksi, jossa olisi helposti viett\u00e4nyt huomattavasti enemm\u00e4nkin aikaa.<\/p>\n\n\n\n

\"M\u00e4nniskor<\/figure>\n\n\n\n

Illanvietto jatkui tunnelmallisella yhteisell\u00e4 illallisella Olavinlinnassa. Tarjolla oli paikallisia muikkuja ja perunamuusia \u2013 mit\u00e4p\u00e4 muuta Saimaan \u00e4\u00e4rell\u00e4 olisi voinut toivoakaan.<\/p>\n\n\n\n

Seminaarin toinen p\u00e4iv\u00e4 oli varattu opastetulle norpparisteilylle. Matkan aikana kuulimme mielenkiintoisia puheenvuoroja muun muassa Pid\u00e4 Saaristo Siistin\u00e4 ry:n Katja Rytk\u00f6selt\u00e4, It\u00e4-Suomen Kalaleaderin kala-aktivaattori Tea Nousiaiselta sek\u00e4 saaressa ilman autoa asuvalta Satu Kokkoselta.<\/p>\n\n\n\n

Laivalla nautimme lounaan samalla kun seurasimme Saimaan saaristomaisemia \u2013 ja onnistuimme my\u00f6s bongaamaan pari norppaa.<\/p>\n\n\n\n

Risteilyn p\u00e4\u00e4tteeksi laiva rantautui Riihisaaren museoon, jossa tutustuimme oppaiden johdolla museon n\u00e4yttelyihin sek\u00e4 historiallisten museolaivojen kokoelmaan.
L\u00e4mmin kiitos seminaarin j\u00e4rjest\u00e4jille onnistuneesta tapahtumasta. Erityisesti norpparisteily tarjosi erinomaisen mahdollisuuden keskusteluille ja verkostoitumiselle. Aurinkoisessa s\u00e4\u00e4ss\u00e4, Saimaan maisemissa, aika kului suorastaan siivill\u00e4.
<\/p>\n\n\n\n

Seminaarin j\u00e4lkeen j\u00e4i vahva tunne siit\u00e4, ett\u00e4 saaristokulttuuri ei ole vain menneisyyden vaalimista. Se on el\u00e4v\u00e4 ja jatkuvasti uudistuva kokonaisuus, jossa luonto, ihmiset, elinkeinot, yhteis\u00f6llisyys ja paikallinen identiteetti kietoutuvat yhteen. Juuri t\u00e4m\u00e4n vuoksi sen s\u00e4ilytt\u00e4minen ja kehitt\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Kuvat: Sini Yl\u00e4saari<\/p>\n\n\n\n

\"En<\/figure>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sk\u00e4rg\u00e5rdskultur, Vesjkansas historia och s\u00e4lar i Nyslott N\u00e4tverkskoordinatorerna Erika Englund och Sini Yl\u00e4saari deltog i sk\u00e4rg\u00e5rdsseminariet som ordnades i Nyslott den 2\u20133 juni. Temat f\u00f6r det tv\u00e5 dagar l\u00e5nga evenemanget var sk\u00e4rg\u00e5rdskultur. Programmet inneh\u00f6ll bes\u00f6k p\u00e5 Skogsmuseet Lusto och museet Riihisaari samt naturligtvis mycket information om saimenvikaren \u2013 och \u00e4ven lite s\u00e4lspaning. Den egentliga seminariedagen […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1995,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"uix_meta_title":"","uix_meta_description":"","uix_canonical_url":"","footnotes":""},"categories":[20],"tags":[],"rightplace-folders":[],"class_list":["post-1987","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-aktuellt"],"acpt":null,"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1987","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1987"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1987\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2017,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1987\/revisions\/2017"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1987"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1987"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1987"},{"taxonomy":"rightplace_folder","embeddable":true,"href":"https:\/\/foss.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/rightplace-folders?post=1987"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}