Närmare 9 000 personer i Finland bor året runt på öar som saknar fast vägförbindelse. Det är i första hand dessa personer som den tvåspråkiga medborgarorganisationen FÖSS, Finlands öar rf – Suomen saaret ry, finns till för.
Kuka meille opetti, että parempi elämä löytyy kaupungista?
Sukupolvien ajan tarina on ollut sama. On lähdetty maalta paremman elämän perässä. Vaihdettu pölyiset kylätiet kerrostaloihin, ulkohuussit sisävessoihin ja pimeät torpat valoisiin asuntoihin. Kantovesi vesijohtoihin. Maaseudulta kaupunkiin — kuin se olisi luonnollinen suunta kehitykselle.
Ja sama tarina toistuu yhä.
Ei ehkä enää suurina julistuksina, vaan pieninä kommentteina, vitseinä, mainoksina ja siinä, miten puhumme onnistumisesta. Kaupunkiin muuttaminen nähdään helposti eteenpäin menemisenä. Takaisin maalle muuttamista taas joutuu usein selittelemään.
Mutta miksi tätä kertomusta on niin vaikea kyseenalaistaa?
Ehkä siksi, että sitä on toistettu niin kauan, että se tuntuu itsestään selvältä. Mitä ohuemmaksi ihmisten yhteys maaseutuun muuttuu, sitä suurempi kynnys sinne on muuttaa. Maaseudusta tulee paikka, jossa käydään kesällä — ei paikka arjelle, työlle tai tulevaisuudelle. Ja mitä vähemmän siellä asuu ihmisiä, sitä oudommalta elämä siellä alkaa muiden silmissä näyttää.
Harva haluaa olla outo. Useimmat haluavat olla samanlaisia kuin muut.
Myös me itse vahvistamme joskus samoja stereotypioita. Saaristossa ja maaseudulla elää sitkeä ajatus siitä, että täällä pitää pärjätä. Että pitää olla erityisen sitkeä, omatoiminen ja vähään tyytyväinen voidakseen asua täällä. Ikään kuin vaikeus olisi osa aitoutta.
Mutta entä jos ongelma ei ole maaseudussa tai saaristossa — vaan siinä tarinassa, jonka olemme niistä oppineet?
Monelle hyvä elämä tarkoittaa nykyään aivan muuta kuin ennen: luontoa lähellä, yhteisöllisyyttä, turvallisuutta, merkityksellisyyttä, aikaa ja tilaa hengittää. Juuri niitä asioita, joita löytyy yhä monin paikoin maaseudulta ja saaristosta.
Ehkä olisi aika lopettaa ajatus siitä, että pois muuttaminen on aina kehitystä. Ja ehkä meidän pitäisi useammin kysyä, miksi maalle muuttamista pitää edelleen hävetä enemmän kuin sitä, että elää elämää, joka ei tunnu omalta.
Vem lärde oss att det “bättre livet” finns i stan?
I generationer har berättelsen varit densamma. Man har lämnat landsbygden bakom sig i jakt på ett bättre liv. Bytt dammiga byvägar mot asfalt, utedass mot inomhustoalett och mörka torp mot ljusa höghuslägenheter. Från att bära vatten till rinnande kranar. Från landet till staden — som om det vore den självklara riktningen för utveckling.
Och berättelsen upprepas fortfarande.
Inte alltid högt. Men i små kommentarer, i skämt, i reklam, i tv-serier, i hur vi talar om “framgång”. Som om flytten till staden vore ett steg framåt och flytten tillbaka något man måste förklara eller försvara.
Men varför är det så svårt att ifrågasätta den berättelsen?
Kanske för att den har upprepats så länge att den känns naturlig. Ju tunnare människors koppling till landsbygden blir, desto större blir tröskeln att flytta dit. Landet blir något man besöker på sommaren, inte en plats för vardag, arbete eller framtid. Och ju färre som bor kvar, desto mer avvikande uppfattas det.
Människor vill sällan känna sig udda. Vi vill passa in. Vara som andra.
Samtidigt förstärker vi ibland själva stereotypierna. Också i skärgården lever föreställningen om att man måste vara extra stark, envis och självgående för att klara av livet här. Att man ska tåla långa avstånd, dåliga förbindelser och brist på service utan att klaga. Som om vardagen måste vara svår för att vara äkta.
Men tänk om problemet inte är landsbygden eller skärgården — utan berättelsen vi lärt oss om dem?
För många handlar det goda livet idag om helt andra saker än tidigare: närhet till natur, gemenskap, trygghet, mening, tid och plats att andas. Sådant som ofta fortfarande finns kvar utanför städerna.
Kanske är det dags att sluta se flytten bort från landsbygden som det enda tecknet på framsteg. Och kanske borde vi oftare fråga oss varför vi fortfarande skäms mer för att flytta till landet än för att längta bort från det liv vi egentligen vill leva.
4 CommentsComment on Facebook
Mitt i prick! Igen! Wow vad du kan skriva! 💜
Avslutningen på den sista meningen är lite kryptisk. Vad är det du säger?
Jag har flyttat från stan till landet. Men lite modernare än hur mina förfäder bodde.
1.6.2026 Kvällste/ Ilta-tee 18.00
I mars hölls framtidsverkstäder runt om i skärgården, vad diskuterade man och fanns det något gemensamt? Kom med på kvällste och lyssna.
Maaliskuussa järjestimme tulevaisuustyöpajoja ympäri saaristoa, mistä keskusteltiin ja löytyikö yhteisiä tekijöitä? Tule mukaan ilta teelle kuuntelemaan.
teams.microsoft.com/meet/356398027271574?p=8eeUzrQEJbnR9h9bEq
0 CommentsComment on Facebook
0 CommentsComment on Facebook